Kun et ole (kilpa)urheilija, et ole enää mitään?

Myönnän, että olen ollut todella huono kirjoittamaan blogiani. Lopetin kirjoittamisen noin vuosi sitten kokonaan, sillä en halunnut muutaman ihmisen lukevan blogiani ja arvostelevan minua, enkä muutenkaan halunnut, että heidän olisi tarvinnut tietää mitään elämästäni. Tyhmää, mutta totuus on se, että arvostelut satutti minua.

Ihminen joka ei edes tunne minua, eikä vaivaudu edes tutustumaan, miksi pitäisi välittää hänen tai heidän arvostelusta. Joskus kuitenkin vain niin on, että ihmisiä joita ei elämäänsä halua, niitä elämässä kuitenkin on. Kaikkia myrkyllisiä ihmisiä ei voi noin vain pyyhkiä ympäriltään pois, kuten esimerkiksi sukulaisia, työkavereita tms. Ihmisiä, joita ei elämäänsä haluaisi, mutta joita on pakko siinä sietää. Ja jotka voivat sinua silti satuttaa, halusit tai et. Heitä voi vältellä, eikä heidän kanssaan tarvitse kaveerata, mutta kokonaan heitä ei elämästään pois saa välttämättä koskaan.

Olin myös hieman hukassa sen jälkeen kun kisadiettini katkesi välilevyn pullistumaan, että kuka olen, mitä olen ja mitä haluan olla. Jälkikäteen mietittynä kisadiettini oli todella rankka johtuen kaikesta mitä ympärilläni tapahtui. Kunto ei tuntunut etenevän ja varsinkin poseerausharjoittelut rasittivat selkää toden teolla. Kisadietin katkeaminen oli aikamoinen isku päin kasvoja. Vielä suurempi isku on ollut se, että olen joutunut miettimään mitä elämältäni haluan. Haluanko olla enää kilpaurheilija, onko minusta siihen, onko ollutkaan ikinä ja mitä minä sitten olen jos en ole kilpaurheilija.

Vieläkin pään sisällä kamppailen sitä ajatusta vastaan, että jos en ole urheilija, en ole mitään. Sillä eihän se niin saisi olla. Pitkän aikaa urheilu oli kuitenkin iso osa elämääni, rytmitti elämääni ja iso osa minua. Määritti paljon myös persoonaani. Ei pelkästään päivärytmiä vaan ihan kokolailla elämän suunnittelua. Se oli juuri se minun juttuni josta sain iloa ja voimaa.

Mutta elämähän on juuri sitä, mitä siitä itse luo. Jos ei enää ole kilpaurheilija, eihän se tarkoita, ettei voisi urheilla. Päinvastoin, voi urheilla jopa monipuolisemmin. Jos siis vain motivaatio riittää. Ja se on ollut yksi ongelmani. Motivaation puute, sellainen johon en ole törmännyt varmaan kymmeniin vuosiin... Mutta nyt motivaatiota on saanut hakemalla hakea.

Olen ymmärtänyt, että minun pitää antaa itselleni aikaa. Silti olen itselleni edelleen todella ankara. Nytkin mietin, että ketäs edes kiinnostaa lukea blogiani, onko minulla mitään kirjoitettavaa, onko elämäni vain tylsää!??? Samalla mietin, kuinka paljon haluan kertoa omasta elämästäni, sillä vaikka kuinka yrittää, kyllä ne ilkeät sanat satuttaa. Ja valitettavan usein ne kulkeutuvat myös kohteelle josta puhutaan. Mutta toisaalta, enemmän ne ilkeät sanat kertovat niiden tuottajista, kuin kohteesta.




Eikös se niin mene, että elä ja anna toistenkin elää. Peace out!



Mira

Loman loppu

Lupasin vielä palata siihen, miten loppuloma siis sujui. Kerroin alku loman kommelluksista ja ongelmista edellisessä postauksessani Loma helvetistä.


Kun kaikki se säätäminen hotellien kanssa oli vihdoin ohi, pääsi edes vähän nauttimaan lomasta. Lääkkeet tosiaan auttoivat aika nopeasti oloon, mutta en kuitenkaan tuntenut itseäni kunnolla terveeksi koko reissun aikana. Sää tosiaan suosi, sillä ensimmäisenä päivänä tosiaan oli viileämpää, mutta muina päivinä oli aurinkoista ja lämmintä.


Päivät menivät lähinnä rannalla auringosta ja lämmöstä nauttien. Sen verran tuo kipeänä olo verotti, ettei lomalla tullut nautittua niistä asioista mitä normaalisti tykkään lomalla tehdä. Jos olisin ollut terve, olisin ollut paljon aktiivisempi. Tykkään myös lomalla urheilla ja otankin aina treenivaatteet sekä lenkkarit mukaan, mutta tällä lomalla ei päässyt edes rauhallisia kävelylenkkejä tekemään.

                               Aurinkoa ja lämpöä!








Palvelun taso ja vieraanvaraisuus Sunny Beachillä on mitä on. Joissakin paikoissa on ystävällisiä ihmisiä, mutta täytyy sanoa, että harvassa ovat!!!


Kävimme syömässä rantaravintolassa nimeltä Terra ja sen paikan plussat olivat sijainti ja tietenkin Suomen hintatasoon nähden edullisuus. Varmasti etsimällä löytyy parempiakin paikkoja, hieman syrjässä pienempiä, paikallisten suosimia ravintoloita joissa hintataso on vieläkin alhaisempi ja ruokakin hyvää.  Oma olo oli kuitenkin sellainen, ettei kovinkaan pitkälle jaksanut lähteä seikkailemaan iltaisin.

Terran luona näköala oli parasta.

Terran ruoka oli aika perussafkaa, sitä hampurilaista, pizzaa ja pastaa, mutta listalta löytyi jotain muutakin., Jotenkin ei viitsinyt enää edes puuttua siihen, että ruuan seassa oli jotain limaklimppejä, joista en tiennyt olivatko ne sieniä vai lihaa, vai jotain ihan muuta. Omassa ruuassani oli perunaa ja hiekat tai mullat vain rahisivat suussa... Jälkiruoka oli hyvää ja palvelu varsinkin viimeistään siinä vaiheessa kun jätimme aika isot tipit. :D Mutta rannalla oli kyllä kaunis näköala. Rantatuoleja on siinä edessä on vieri vieressä, mutta oli kaunista katseltavaa kun aurinko laski ja tilalle alkoi nousemaan täysi kuu. Niitä pieniä asioita, mistä reissussa osasi nauttia.

Jälkkäri oli hyvää ja pala niin iso, ettei kaikkea jaksanut syödä!

Pääosin tulikin syötyä pikku kojuista jotain pientä ja käytyä hakemassa läheisestä kaupasta evästä. Aika pienellä määrällä ruokaa kyllä tuli pärjättyä, enkä todellakaan päässyt nauttimaan hyvästä ruuasta niinkuin yleensä lomalla pääsee. Hotellin aamupala pelasti tietenkin aina aamun ruokailun.


Jonkun verran tuli myös shoppailtua ja tehtyä kivoja löytöjä. Koska Suomen kesä ei ole lämpimiä ilmoja tarjoillut, tein ostoksia pitäen silmällä hieman tulevaa talven reissua. Sinne tarvitsen kesävaatteita sekä rantavaatteita.  Löysin yhdet bikinit, pari rannalle sopivaa rantatunikaa, mekon, jumpsuitin, paidan sekä topin. Ihan vain muutamia luetellakseni. Ostimme myös rannalle puhallettavat rantatyynyt mikä lähtee kyllä ehdottomasti seuraavalle reissulle mukaan! :D Shoppailu oli sitä parasta terapiaa ja kivat tuliaisetkin löytyivät.


Kauppoja kierrellessä huomasi selkeästi tuon palvelun huonon tason. Eräässäkin kaupassa, myyjätyttö alkoi ivaamaan minua ja matkimaan puhetapaani sekä puhui jotain selvästi ilkeää minusta myyjäkollegoilleen. Ja tämä vain sen vuoksi, etten ostanutkaan heti ensimmäistä tuotetta jota pyysin saada katsoa!!! Ei olisi tehnyt mieli ostaa tuosta kaupasta mitään, mutta löysin siis jo toisen tuotteen jonka halusin, niin piti antaa rahat siihenkin lafkaan.  Normaalisti vähät välitän tuollaisesta käytöksestä, mutta kun niitä tulee useammalta taholta, kyllä se alkaa lomafiilikseen vaikuttaa negatiivisesti. Varsinkin kun niin moni muukin asia meni tällä lomalla pieleen.


Monesti sitten palasimme niihin kauppoihin joissa oli hyvä ja ystävällinen palvelu. Eräässä kaupassa kävimme useammankin kerran, koska siellä työskenteli todella herttainen ja mukava nainen jonka kanssa vähän jutustelimme. Hän kyseli meiltä mitä näin ensikertalaisina pidämme Bulgariasta, piti vähän väistellä kysymystä ja kerroimme, kuinka ranta on mukava sekä pidämme hänen kaupasta erittäin paljon! :)

Mallinukkena, että onko hyvä.

Juttelimme myös hotellin respassa työskentelevän naisen kanssa useampaan otteeseen. Hän oli erittäin ystävällinen ja avulias, mukava poikkeus sääntöön. Selvisi syykin siihen, miksi hän puhui niin hyvää englantia. Hän oli vasta pari kuukautta sitten palannut takaisin Englannista Bulgariaan ja myös hän kertoi, että on ollut aikamoinen kulttuurishokki palata takaisin.  Hänen kanssaan juttelu vahvisti sitä kuvaa minkä mekin Bulgariasta saimme; edelleen ollaan siinä vanhassa kommunistimoodissa, ettei tarvitse olla ystävällinen, eikä missään nimessä hymyillä ihmisille.


Vaikka tosiaan loppuloma sujui ihan hyvin, ei tuo loma mitenkään mukava ja rentouttava ollut. Harmitti, ettei matkatoimisto ottanut mitään vastuuta siitä, ettei meidän olisi alunperin pitänyt edes vaihtaa hotellia, vaan kyse oli hotelli Bahamin henkilökunnan virheestä. Virhettä ei voitu selvittää heidän huonon englanninkielen taidon vuoksi. Myöskään Tjäreborgin opasta ei saanut kiinni, joten hänestä ei ollut tilanteen selvittämisessä mitään apua. Tästä ei kukaan Tjäreborgilla tuntunut ottava vastuuta. Maksoimme kuitenkin lisähintaa lomallemme koska hotellia vaihdoimme, eikä hotellin taso tosiaan ollut ilahduttava. En nyt puhu siitä miltä hotellissa näytti, sillä hotelli oli ihan kivan näköinen sekä yleiset tilat, että huoneemme. Mutta vaikka kaikki epäkohdat korjattiin, oli siivouksessa isoja puutteita, sitä ei yksinkertaisesti tehty. Minusta vaatimaton ei tarkoita likaista ja epäsiistiä. Luulisi hotellin henkilökuntaa kiinnostavan se, että hotellin tason saa nostettua ihan pienillä teoilla. Ei varmasti mene kylppärissä viemäritkään tukkoon jos kylppäristä siivottaisiin hiekat yms. ja muutakin huoltoa tehtäisiin.

Pintapuolin hotelli Shipka näyttikin kivalta.

Olen tehnyt kirjallisen palautteen sähköpostitse Tjäreborgille, mutta katsotaan nyt onko siitä mitään hyötyä. Epäilen suuresti. Heillä saattaa vastausaika venyä kuukaudenkin päähän, mutta kerron täällä sitten mitä Tjäreborgilta vastaavat.


Joinakin päivinä huoneessamme ei oltu edes käyty ja joinakin päivinä oli vain viikattu peitot ja vaihdettu pyyhkeet jos olimme laittaneet ne lattialle.  Lomalla kuitenkin toivoisi edes jonkun perus siivouksen toimivan, eli roskat vietäisiin ja lattiat pyyhittäisiin.  Siivous kuitenkin oli sisältynyt hotellihuoneemme hintaan. Näistäkin olisi voinut käydä reklamoimassa, mutta loppujen lopuksi tuli vain fiilis, että ei enää jaksa. Booking.comin kautta aiomme antaa palautetta, mutta ikävä kyllä sellainen fiilis, ettei siitä ole mitään hyötyä.


Viimeisenä päivänä kun tulimme rannalta oli lakanat ensimmäistä kertaa koko loman aikana vaihdettu ja joku oli käynyt vähän edes siivoamassa. Hieman huvitti, että tästäpä suuri hyöty, kun lähdemme samaisena iltana pois. Lattioita ei oltu edelleenkään pesty ja kyllähän ne viikossa alkaa näyttää aika likaisilta.

Myös huone oli kodikas ja siisti, mutta siivous puuttui täysin.

Viimeinen päivä oli mukava viettää rannalla ja se olikin lomapäivistä kaikista kuumin. Ehkä juuri sellaista lämpöä minä kaipasinkin lomalla. En kyllä muista että olisin koskaan ollut niin iloinen kotiinpaluusta. Tjäreborg oli sen verran järjestänyt että taksi nouti meidät hotelli Bahamille josta sitten lähti bussikyyti lentokentälle. Tästä Tjäreborg maksoi siis ihan ruhtinaalliset 5€!!

Sen verran juttelimme bussissa erään pariskunnan kanssa, että heillä oli ollut ihan sama ongelma Tjäreborgin oppaan kanssa. Oli luvattu selvittää erästä asiaa ja palata sitten myöhemmin. Oppaasta ei tässäkään tapauksessa sitten ikinä kuulunut mitään, kunnes pariskunta olivat sitten itse taas joutuneet ottamaan oppaaseen yhteyttä. Myös heillä oli ollu vaikeuksia päästä Tjäreborgin Bulgarian puhelinpalvelussa läpi. Eli emme olleet ainoat jotka tälläisestä kärsivät. Tiedä sitten johtuuko tämä oppaiden kokemattomuudesta vai laiskuudesta, mutta ei tuo kyllä hyvää palvelua ole.

Onneksi lentomatka meni hyvin ja sain nukuttua koneessa. Lentomatka on todella lyhyt ja kone oli aikataulussa edellä. Oli ihana tulla kentälle kun siellä odotti avomies pieni Sonja chihu sylissään. Seuraavan reissun pääsemme tekemään yhdessä, en malta odottaa, vaikka onhan siihen vielä aikaa. Voin kertoa, että se ei ole Tjäreborgin reissu se! 

Kotona odotti kaunis ruusukimppu ja rakkaan syli! 

Jos jotain opin arvostamaan tämän reissun jälkeen, niin niitä kaikkia muita onnistuneita matkoja joita olen tehnyt. Onhan sitä reissuilla sattunut ja tapahtunut, mutta harvoin on tullut näin ikävää fiilistä. Se harmittaa eniten, että lähdin lomalle jotta voisin ladata hieman akkuja, eikä tuo loma kyllä sitä tehnyt.

Sen voin vielä kertaalleen sanoa, etten enää ikinä osta Tjäreborgilta matkaa, enkä koskaan aio mennä Bulgariaan.

Onneksi kotona pääsi rakkaan kainaloon, heti tuli parempi mieli!


Toivotaan, että kesä vielä jatkuisi täällä Suomessa niin saisi vapaapäivinä nauttia hyvistä keleistä.



Mira

Loma helvetistä?!?

Jonkun verran oli vaikeuksia valita matkakohde. Olin kuullut jonkun verran huonoa Bulgariasta, mutta myös hyvää. Toisaalta halusin lähteä jonnekin missä en ollut ennen käynyt, kun Kreikka, Espanja, Turkki oli jo tuttuja. Näitäkin harkittiin, mutta lopulta päädyttiin ottaa Bulgariaan matka. Ja vähän seikkailumielellä, varasimme siskoni kanssa matkajokerin. Pitkään mietin, että kannattaako tämä, mutta olin ollut ennenkin Tjäreborgin jokerimatkalla, eikä mitään ongelmia ollut. Ajattelin myös, jos hotelli on ihan pommi, sen voi upgradetata olemalla oppaaseen yhteydessä. Matkaan lähdin siis siskoni kanssa ja hyvillä mielin.

Torstai-iltana 6.7. kello 19.10 starttasi kone Helsinki-Vantaata kohti Bulgarian Sunny Beachia. Sinänsä odotettu reissu, sillä olin jo ajatellut, etten tänä kesänä edes reissuun pääse. Myöskin yhteistä reissua siskon kanssa oltiin mietitty jo pitkäänkin. Näitä Suomen ”kesä” kelejä kun katseli, alkoi vaan tulla sellainen olo, että pakkohan täältä on jonnekin lähteä, jos haluaa edes hieman lämmöstä ja auringosta nauttia. Ja onhan se niin, että loma tuntuu enemmän lomalta kun matkustaa pois kotoaan. Valitettavasti matkan iloa häivensi se fakta, että juuri lähtöpäivänä aloin tuntemaan itseni flunssaiseksi. Avomieheni oli ollut jo noin viikon ajan flunssassa, joten pelko oli, että se tarttuisi minuunkin. Lentomme lähti illalla ja lentokentällä tuntui jo ikävää kurkkukipua. Ajattelin, että kyllä se tästä, eipä tämä varmaan tästä pahene.

Ja kohta lähdetään!

Vaan toisin kävi. Lentomatkan aikana oloni huononi huomattavasti. Onneksi lento oli ajoissa, mutta kyllähän sitä odottelua kuitenkin tulee vielä kentällä. Olin jopa varannut meille bussikyydin matkayhtiön kautta, sillä aika paljon varoiteltiin takseista ja olin ajatellut, etten halua yöaikaan lähteä kiistelemään hinnasta ja varoa kusettajia. Kun vihdoinkin bussi kaasutteli pois Burgasin kentältä, oli oloni jo aika huono. Ajattelin kuitenkin, että pääsen hotelliin ihan pian nukkumaan, eli ei mitään hätää. Kello taisi olla siinä iltakymmenen kieppeillä. 

Kun pääsimme hotelliin oli aluksi vähän epäselvää, missä koko hotelli ylipäätänsä on. Respa kuitenkin löytyi ja menimme kirjautumaan sisään. Respassa pyöri joukko paikallisia teinipoikia, joten se ei antanut hirveän hyvää kuvaa paikasta. Hirveä möly ja kaaos, vaikkei ketään matkalaisia hotellin respassa ollutkaan. No, eipä tuosta, se ei ollut mikään ongelma. Mutta hotelliin kirjautuminenpa olikin. Kukaan henkilökunnasta ei puhunut kunnolla englantia. He vain toistelivat, ettei meidän nimiä ole täällä, ettei meidän kuulu olla tässä hotellissa. Tarkistin vielä monesti, että onhan tämä Bahami hotelli. Kyllä, mutta nyt on jotain väärin, oli vastaus. 

Katsoin pöydällä olevaa lappua ja huomasin siinä minun sekä siskoni nimet. Siinä vaiheessa kysyin, mikä tässä on ongelmana, sillä meidän nimethän löytyy tuosta listasta. Vastaus oli kyllä kyllä, mutta tässä on nyt jokin virhe. Kun aikamme tankkasimme, selvisi, että heillä on myös toinen hotelli. Se jossa olimme oli Bahami Residense ja heillä on myös Bahami hotelli. Me jäisimme tähän hotelliin nyt yhdeksi yöksi, mutta seuraavana päivänä vaihdamme tähän toiseen hotelliin, jonka sijainti jäi erittäin epäselväksi, vaikka koitimme monta kertaa kysyä, missä tämä toinen hotelli sijaitsee. Kun kysyimme, emmekö voisi mennä sinne jo tänään, he ilmoittivat, ettei huonetta ole siivottu. 

Tässä hotellissa meille oli varattu neljän hengen huone, jota luonnollisesti emme saisi pitää, koska meitä on vain kaksi. Kyse oli ilmeisesti jostain virheestä, näin meille osattiin kertoa. Se kenen virhe  oli kyseessä, ei koskaan selvinnyt. En siis vieläkään tiedä, onko hotelli mokannut varausta tehdessä, vai matkatoimisto. Kukaan kun ei jatkossakaan tuntunut ottavan vastuuta mistään. Saimme vihdoin huoneen avaimen ja respassa ollut mieshenkilö lähti viemään meitä huoneeseemme. Häneltä oli turha tiedustella missä tämä kuuluisa toinen hotelli on, niin huonoa englanninkielen taito oli. 

Huoneemme olikin oikein mukava ja siisti. Ennen miehen poistumista yritin vielä tiedustalla, millainen tämä pelkkä Bahami hotelli on verrattuna Bahami Residensiin. Hän sanoi meille näin: ”This hotel, good hotel. Other, not so good.” Ei ehkä sitä mitä väsyneenä ja kuumessa haluaa kuulla. Yritin vielä tiedustalla, mitä hän tuolla tarkoitaa, ja edelleen vastauksena oli, että tämä hotelli hyvä ja toinen hotelli on huono. Tällä kertaa vastaus tuli vain niin, että mies irvisti, sanoi njäääh ja näytti kädellään eleen miten taso laskee sekä sanoi ”bad.”

Päätimme käydä kaupassa jotta voimme hakea iltapalaa ja juomista huoneessa olevaan jääkaappiin. Näimme pariskunnan joka jäi bussista yhtä aikaa meidän kanssamme ja he olivat menossa omaan huoneeseensa. Tiedustelimme heiltä, että vaihtavatko he myös hotellia seuraavana päivänä. Heille oli tullut täysin eri tietoa ja palvelua, he saisivat jäädä tähän hotelliin, eikä heidän tarvitse vaihtaa. Täytyy kyllä myöntää, että fiilikset laskivat aika reilusti siinä vaiheessa.

Tästä vähän energiaa ja lohdutusta

Kaupassa yritimme hieman kysellä, missä sijaitsee ranta. Vastaus tuli tylysti, ”I don’t know, I don’t know anything”… Hieman ihmetytti, tuntui ettei kukaan osannut englantia missään ja vastaukset olivat aina tylyjä ja ihmisillä naama nurinpäin. Palasimme huoneeseen ja soimme ”ilta”palaa, kello taisi olla siinä vaiheessa jo kaksitoista. Päätin, etten tietenkään ala yöllä oppaalle soittelemaan, mutta laitoin jo siinä vaiheessa viestiä tekstiviestipalvelun kautta. Kerroin, mitä respassa oli tapahtunut ja ettei tunnut kovin kivalta, lähteä hotellia vaihtamaan, varsinkin kun uuden hotellin on kerrottu olevan huono tms. Kerroin myös olevani sairastunut, tässä vaiheessa minulla oli kuumetta tosin ”vain” hieman yli 38 astetta, mutta lisäsin kuitenkin, etten mielelläni sairaana lähtisi hotellia kovin pitkää matkaa vaihtamaan. 

Yö menikin sitten huonosti nukkuessa, hieman miettiessä mitähän tässä nyt ja palellessa. Oloni oli aivan hirveä, mutta koko ajan ajattelin, että kyllä tämä tästä. Vedin ihan järkyttäviä määriä lääkkeitä, jotta pystyi olemaan jotenkin omissa nahoissaan. 

Seuraavana aamuna aloimme pohtimaan uudelleen tilannetta. Yritin soittaa Tjäreborgin numeroon joskus aamulla kello kahdeksan aikaan. Numero tuuttasi vain varattua. Alkoi epäilyttää, toimiiko koko numero ollenkaan, koska näin kävi useamman kerran. Tuumasimme kuitenkin, että olemme laittaneet yöllä tekstiviestiä ja yhteydenottopyynnön, jossa on vastauslupaus tunnun sisällä. Näin ollen, kaiken järjen mukaan vastauksen pitäisi tulla kello 9-10 välillä, koska palvelu on auki kello 8-20.

Lähdimme hakemaan aamupalaa ja samalla tiedustelimme missä tämä toinen hotelli on. Tällä kertaa saimme jonkunmoiset ohjeet ja kävimme kävelemässä hotelliin joka on noin kolmen korttelin päässä. Hotelli ei tosiaan näyttänyt kummoiselta ja puhuimme, että kun oppaasta kuuluu, voimme kysyä vaihtoa. Yritin taas uudelleen soittaa oppaalle ja kuten edellisellä kerralla, numero tuuttasi varattua. Tuli varmaan sata kertaa tarkistettua numero, koska alkoi epäilyttää toimiiko koko numero. Edelleen ajattelin, että tekstiviestiin nyt ainakin pitäisi tulla vastaus. Vaan eipäs tullut, ei mitään koko aamun aikana. Siinä vaiheessa kun tuli tervetulo viesti, teimme sen ratkaisun, että siskoni laittoi mobiilidatan päälle ja aloimme etsimään uutta hotellia booking.comista. 

Meille oli kerrottu, että meidän pitää vaihtaa hotellia puoleenpäivään mennessä ja siihen mennessä olimme jo varanneet uuden hotellin läheltä rantaa ja tiedustelimme sieltä, voimmeko tulla vähän aikaisemmin tekemään check-inin kuin normaalin kello 14. Heiltä tulikin vastaus, että tervetuloa ja kello 12. lähdimme taksilla Bahamilta Hotel Shipkaan. 

Tähän mennessä ei oppaasta ollut kuulunut sanaakaan, useammasta yhteydenotto yrityksestä huolimatta. 

Saavuimme Hotel Shipkaan jossa oli erittäin ystävällinen palvelu respassa. Sisäänkirjautuminen onnistu moitteettomasti ja maksoimme hotellin käteisellä. Oma oloni pysyi jossain määrin kohtuullisena, kun vedin särkylääkeitä lähestulkoon kaksin käsin. Huone näytti ihan kunnolliselta, tosin huomaisimme, että lattia oli todella hiekkainen, eikä vaatekaapin ovista toinen auennut ollenkaan.  Päätimme yrittää nyt nauttia lomasta, hotellimme oli aivan loistopaikalla joten suuntasimmekin rannalle. Ilma ei ollut ihan mitä parhain, enkä olisi kyllä siinä olotilassa mitään polttavaa aurinkoa jaksanutkaan. Ajattelin positiivisesti, että kyllä tämä loma nyt tästä lähtee käyntiin. 

Puoli kolme iltapäivällä saimme oppaalta vihdoin viestin. Viestissä pahoiteltiin sitä että olemme olleet tyytymättömiä hotelliin. Opas tiedustelu sopisiko tapaaminen oppaan kanssa vielä tämän päivän aikana. Vastasin viestiin, että olemme jo vaihtaneet hotellia, koska tässä flunssassa ei nyt voinut jäädä odottamaan ja meidän piti jo muutenkin lähteä Bahamista lähteäkin. Opas lupasi käydä selvittämässä asiaa vielä saman päivän aikana ja olevansa yhteydessä meihin. Vietimme päivää rannalla ja palasimme hotelliin joskus iltapäivästä. Oloni oli aika kehno, mutta yritin kovasti tsempata. 

Kun menin suihkuun huomasimme, että suihkun lattiakaivo olikin aivan tukossa ja pikaisista suihkuista huolimatta, koko kylppäri oli kuin pieni uima-allas. Vesi ei laskenut millään. Kävimme respassa kertomassa tilanteen ja koska ensin ajattelimme, että kaato on vain niin huono, kysyimme onko jotain lastaa tms. millä vedet saisi viemäriin. Kävi kuitenkin ilmi, ettei ongelma parane kuin huonetta vaihtamalla, joten saimme uuden huoneen. Viemäri ei siis vetänyt ollenkaan.

Uusi huone näytti pintaa päin paremmalta joten otimme sen innolla vastaan. Vaan kuinka ollakaan, olihan se liian hyvää ollakseen totta, ettei siellä olisi jotain ongelmaa ollut. Jääkaappi ei toiminut, vaan haisi omituiselta, ei niinkään likaiselta kuin siltä, että sinne vuotaisi jotain kaasua. Illalla nukkumaan käydessämme huomasimme, että tyynymme olivat aivan ruokottomassa kunnossa. Tyynyliinojen ollessa liian pienet, ei näkyä voinut olla huomioimatta. Aivan ruskeat ja niin likaiset että oikein oksetti ajatus, että tuohon pitää pää nyt painaa. Tuntui, ettei jaksaisi uusia pettymyksiä enää yhtään. Ja tuli myös fiilis, ettei jaksa enää reklamoida koko ajan kaikesta.Kävimme nukkumaan niin, että laitoimme pyyhkeet tyynyjen päälle ja päätimme että reklamoimme nämä epäkohdat seuraavana päivänä. Koko päivänä Tjäreborgin oppaasta ei ollut kuulunut pihaustakaan.

Sinä yönä en tainnut nukkua silmäystäkään. Harmitti kaikki, se että maksoimme jo reilusti enemmän matkasta ja nyt olimme hotellissa joka oli vaatimattomuuden lisäksi epäsiisti. Mutta nämä asiat olisi varmasti korjattavissa. Se mikä minua eniten huolestutti oli oma oloni. Kuume kipusi jo 39 asteeseen, vaikka vedin särkylääkkeitä kuin nameja. Päätin yöllä, että aamulla hakeudun lääkäriin ja yritän vieläkin saada opasta käsiini. 

Aamulla menimme aamupalalle ja heti kello kahdeksan yritin taas soittaa oppaalle. Numero tyyttäsi varattua kolmen tasaisen väliajoin tehdyn soiton ajan. Yritin jopa soittaa tekstarinumeroon, mutta siitä tuli odotetusti ilmoitus, ettei numero ole käytössä. Laitoin myös viestiä tekstiviesti palveluun, että odotan edelleen pikaisesti yhteydenototta. Ajattelin vielä kerran soittaa numeroon, koska vaikka todella epäilytti sen toimivuus, tiesin numeron olevan sama, mikä oli useammassa lähteessä ilmoitettukin. Vihdoinkin sain oppaan kiinni!! Äänestäni ei ollut paljoakaan jäljellä, mutta sain kerrottua tilanteen. Opas kertoi, että oli käynyt hotellilla ja siellä hän oli saanut tiedon, että meille olisi kerrottu että vaihtaisimme vain huonetta. Kerroin, ettei tämä todellakaan pidä paikkansa ja valotin oppaalle tilannetta. Hän myös kertoi, että oli yrittänyt soittaa edellisenä päivänä ja että oli lähettänyt viestiä. Tähän sanoin ihan suoraan, että nyt kyllä kuulostaa aika ontuvalta selitykseltä, sillä minun puhelin on toiminut ihan normaalisti koko reissun ajan ja kyllä tekstiviestit ovat tulleet koko ajan perille.

Hotellin aamupala. Tosin ensimmäisenä aamuna en saanut palaakaan syötyä.

Päätimme ensin hoitaa minun lääkärikäynnin alta pois, se oli selvää, että minun piti päästä lääkäriin välittömästi. Jos opas olisi ollut yhteydessä tai tavoitettavissa ylipäätänsä jo aikaisemmin, olisin mennyt lääkäriin jo perjaintaina. Lääkäriasemalla oli hyvä palvelu ja heidän auto nouti minut hotellilta ja pääsin lääkäriin pienen odottelun sekä vakuutuslappujen kirjoittelun jälkeen. Lääkärin palveluun olin erittäin tyytyväinen. Ja onneksi on matkavakuutus ja matkavakuutuskortti, joten siltä osin kaikki oli helppoa. Lääkäri tutki minut ja sanoi, ettei nyt auta kuin kunnon antibiootit ja sen päälle vielä tulehduskipulääkettä. Sain myös hyvät vatsalääkkeet, jottei elimistön tasapaino täysin järky vahvoista antibiooteista ja lääkkeistä. 

Kerroin myös lääkärille, että on tässä matkassa ollut muitakin vastoinkäymisiä, mutta siitä huolimatta olemme välillä nauraneetkin mahat kippurassa. Lääkäri sanoikin, että kannattaa muistaa positivinen mieli. Se auttaa elämässä ja myös nyt parantumaan. Ja sitähän siinä yrittikin, olla positivinen, vaikka välillä sai kyllä hakemalla hakea sitä hyvää fiilistä. Lääkäriaseman autonkuljettaja toi meidät myös takaisin hotellille.

Lääkäriltä lähtiessämme soitin oppaalle, jotta voisimme tavata. Sovimmekin tapaamisen Hotelli Shipkan aulaan kello kahdeksitoista. Kun kello sitten kaksitoista tuli, odottelimme aulassa. Kului 20minuuttia, eikä ketään näy missään. Sitten tulee puhelu, ettei opas itse pääse, vaan sinne tulee joku muu, tämä toinen opas tulee ihan kohta. Siitä kului toiset kaksikymmentä minuuttia, kun taas puhelin soi. Nyt tämä toinen opas ei löydä paikanpäälle, vaikka olimme kyllä antaneet selkeät ohjeet missä hotelli sijaitsee; kahden ison maamerkkihotellin välissä. Lopulta noin tunnin odottelun jälkeen, opas soittaa, ettei tämä toinen opas perille löydä, hän tulee tänne itse. En enää suostunut ottamaan vastaan mitään kellon aikaa, vaan sanoin, että menen huoneeseen lepäämään ja hän voi soittaa sitten kun on perillä. 

Soitto sitten vihdoin tulikin ja pääsimme kasvotusten hoitamaan asiaa sen oppaan kanssa, joka oli käynyt selvittämässä tilannetta hotellilla. Opas kovasti vetosi siihen, että olemme ottaneet matkajokerin, jossa hotelli ja hotellin taso voi vaihtua. Selitin oppaalle, että olen ollut tästä tietoinen ja sen vuoksi kaipasimmekin opasta, että olisimme voineet upgradata hotellimme tai muuten selvittää tilanteen. Alkuperäinen tilanne, olikin ollut muka se, ettei meidän olisi koko hotellista tarvinnut edes mihinkään lähteä, mutta hotellin henkilökunta kertoi meille ihan muuta. 

Olen edelleen pettynyt Tjäreborgin palveluun. Miksi maksaa matkatoimistolle mitään, kun kerran palveua ei tule, ei edes tälläisissä asioissa, joihin tulisi reagoida välittömästi??!?! Neuvottelun tulos oli se, että opas juttelee esimiehensä kanssa ja katsotaan mitä voidaan tehdä. Tiesimme jo tässä vaiheessa, ettemme tule saamaan mitään hyvitystä, vaikka pitkälti tapahtunut oli hotellin henkilökunnan sekä Tjäreborgin henkilökunnan töppäilyn tulosta. 

Luojan kiitos lääkkeet alkoivat helpottaa, mutta mielipahaa niillä ei pyyhitä minnekään. Kerroin oppaalle, että ymmärrän kyllä, mikä on vastine rahoille ja mikä on minkäkin arvo. Emme odottaneet jokerimatkalta mitään luksushotellia, mutta silti jotain palvelua jos jotain sattuu tai hotellin haluaa vaihtaa. Sanoin myös, ettei tässä ole kiinni siitä, olisiko ollut rahaa vai ei. Olisin ihan mielelläni maksanut hotelliluokituksen parannuksesta tai siitä, ettei vaihtoa olisi tarvinnut tehdä (vielä siinä vaiheessa kun meillä oli tieto, että hotelli vaihtuu) Nyt tuli fiilis, että tämän mokailun vuoksi, vaihdoimme hotellia jonka tasokaan ei ollut mikään kovin korkea. 

Päätimme kuitenkin nauttia lomastamme ja menimme rannalle. Meren pauhu ja aurinko piristi kummasti, vaikka lääkärin määräyksestä pysyttelin varjossa. Eipäs siinä, ei se ylenpalttinen aurinko muutenkaan ole tervettä. 

Aurinko piristi kyllä mieltä

Rannalle saimme puhelun, että opas ja hänen esimiehensä voisivat ehdottaa seuraavaa; pääsisimme takaisin alkuperäiseen hotelliin, mutta huoneemme pitäisi luovuttaa torstaina kello 12, vaikka lentomme lähtee vasta illalla 23.30. Hotel Shipkasta olimme maksaneet huoneen niin, että voimme rauhassa olla lähtöömme asti siellä. Opas tarjosi myös lähtöpäivälle shoppailumatkaa Burgasiin, mikä sinäänsä oli vähän naurettava tarjous, kun ei ollut mitään tietoa missä kunnossa siihen mennessä olen terveyteni kanssa. Sanoimme miettivämme asiaa. Ensin vaikutti hyvältä idealta palata takaisin hotelliin josta lähdimme, sen ollessa siisti. Mutta sijainti oli meille edelleen epäselvä ja kun Wifin toimiessa sijaintia mietimme, tulimme siihen tulokseen, että sen hetkinen sijainti on parempi. Ajataus taas tavaroiden pakkailusta ja siirtelystä ei myöskään houkuttanut. Kuten ei myöskään se ajatus, että viimeinen lomapäivä pitäisi olla ilman hotellihuonetta. 

Päätimme jäädä Shipkaan ja ilmoittaisimme päätöksen oppaalle kun saisimme ensin korjattua epäkohdat nykyisessä huoneessamme. Rannalta palattuamme ilmoitimmekin respassa olevalle ystävälliselle pojalle epäkohdat; jääkaappi ei toimi, tyynyt pitäisi vaihtaa. Myös vessan seinästä oli ilmavirran vuoksi tipahtanut putkien edessä olleen luukun ovi luukkuun, joten nyt oli kylppärin seinässä reikä. Hän suhtautui asiaan erittäin hyvin ja pahoitteli kovasti tilannetta.  Tosin, hän kertoi, ettei uusia tyynyjä saisi kuin vasta maanantaina…  Kysyimme, että jos olisi vaihtaa jotkut tilalle ja hän lupasi selvittää asiaa. Olimme ehtineet olla muutaman minuutin huoneessamme, kun ovelle koputettiin. Respassa olleen pojan mukana oli myös toinen henkilökuntaan kuuluva henkilö. He tulivat vaihtamaan jääkaapin ja uudet tyynytkin saimme. Vasta nyt huomasimme, miten ällöttävän likaisia molemmat tyynyt olivat. Alunperin siis huomasimme tämän ongelman sen vuoksi, kun tyynyliinat eivät tyynyjen päällä kunnolla pysyneet. 

Ei voinut enää muuta kuin nauraa siinä tilanteessa. Niin kuppaisia tyynyjä en ollut ikinä nähnyt ja jos Gordon Ramsey olisi tullut hotellin tsekkaamaan, siinä ei olisi muutama ”Bloody hell” riittänyt, vaan varmasti olisi tullut lisäksi ”fuck”.

Tämä toinen, meitä "auttamaan ja palvelemaan" tullut henkilö ei kyllä todellakaan ollut mikään palvelualan kukkanen. Huomaisimme saman asian jo silloin kun edellisen huoneen kylppäri tulvi. Hän tuli silloin näyttämään kuinka veden saa pois, vihaisena sekä ylimielisenä. Eipä hänkään tuolloin saanut tilannetta ratkaistua, koska vika ei ollut kaadossa vaan itse viemärissä. Toisen huoneen kanssa hän alkoi valittamaan, ettei jääkaappimme muka ollut päällä ja uudet tyynytkin hän viskasi mielenosoituksellisesti vain ovesta sisään. 

Nyt tilanne hieman naurattaa, mutta kun lomalla oli tullut muutakin mielipahaa, ei tuollaista käytöstä vain olisi jaksanut. Muutenkin, pakko sanoa, että todella moni Bulgariassa tuntui olevan erittäin epäystävällinen. Päätimme jo loman alussa, että heidän häviö, olkoon kuinka kusipäisiä tahansa, hymyilemme vain takaisin, mutta kyllä se välillä vaati pitkää pinnaa, ettei olisi sanonut suoraan takaisin kun kohtasi ihan jopa vihamielisyyttä paikallisissa. 

Yhteenveto kaikesta:

1. Matkatoimiston palvelu oli ala-arvoista. Samoin hotellin. Kukaan ei voi sairastumiselle mitään, mutta jos matkatoimiston ja hotellin kanssa ei olisi tarvinnut sekoilla, olisin luultavasti hoitanut lääkärissä käynnin jo perjantaina. 
2. Kukaan ei tunnu ottavan vastuuta toiminnastaan ja matkajokerilaisia kohdellaan kuin sontaa. Miksi? Varsinkin kun olisimme olleet valmiit maksamaan Tjäreborgille lisää hotellin tason parannuksesta. 
3. Miksi ylipäätänsä otetaan sellainen hotelli, jonka henkilökunta ei puhu ollenkaan englantia. 
4. Bulgariassa ihmiset olivat todella töykeitä. Löytyi niitä mukaviakin tyyppejä, mutta suurin osa on naama nurinpäin ja jopa vihamielisen oloisia. Tätä en ole kohdannut millään matkallani ikinä ennen. 
5. Taksikuskit ovat maailman suurimpia kusettajia, mutta näin taitaa olla joka maassa. Tosin Bulgaariassa tämänkin on ihan omalla tasollaan. 
6. Kortit eivät käy missään maksuvälineenä. Myös tämä oli yksi osoitus siitä, miten takapajula Bulgaria vielä on. 
7. En enää koskaan ota Tjäreborgn matkaa. Palvelu josta kuitenkin maksetaan, on täysin ala-arvoista ja toimimatonta. Jos jotain menee pieleen, asiakkaalle valehdellaan, että on yritetty olla yhteydessä ja vedotaan vain siihen, että teillä on matkajokeri sekä syyllistetään asiakasta.

Alkuloma tuntui välillä lähinnä kidutusleiriltä, jossa aikakin mateli, eikä toivonut mitään muuta kuin kotiin lähtöä.
Miten loppuloma sitten sujui, palaan siihen myöhemmin. :)

Mira

Henkiin heräämisiä

Katsoin pitkästä aikaa blogiani ja viimeisimmästä kirjoituksestani on tasan vuosi aikaa. En ikinä ole ollut kovin ahkera kirjoittaja blogin puolella, en tiedä miksi. Koska aikaa saa kyllä sen verran raivattua, jotta voi hieman kirjoittaa kuulumisia.

Itse asiassa viimeisintä kirjoitustani en koskaan edes julkaissut. Siihen se on jäänyt luonnoksena odottamaan. Kun luin sen, palasi elävästi mieleen viime kesän dietti ja sen loppuminen kuin seinään selässä olleen välilevynpullistuman myötä.

Mutta se ei ole syy miksi kirjoittaminen loppui. Siihen loppui dietti, joksikin aikaan treeni ja omassa päässä hetkittäin koko elämä. Kirjoittaminen loppui koska päästin ihmisten arvostelun ihon alle, kaikki ne satuttavat, loukkaavat kommentit elämästäni sekä minusta.

Aikuisena ihmisenä tiedän, että ei pitäisi välittää moisesta. Antaa rakkien räksyttää, karavaani kulkee silti. Mutta silti siitä välittää. Tyhmää, tiedän, mutta kukaan meistä ei ole kivestä tehty ja joskus vain kohtaa sen oman pisteen missä liika on liikaa.

Ja nyt olen taas siinä pisteessä, että mitä väliä. Haluan taas kirjoittaa. Se on itseäni varten, omaa ajatusten purkua.

Ja paljon onkin kerrottavaa, katsotaan mistä aloitan. Anyway, I'm back!

Ensimmäinen askel on aina vaikein

Ihminen on jännä otus. Se ei mene helposti mukavuusalueensa ulkopuolelle ja pelkää kovasti epäonnistumista. Sitten kun sinne alueelle joskus uskaltautuu, ensimmäinen ajatus yleensä on, miksen tehnyt tätä aiemmin. 


Pelko epäonnistumisesta on monelle este aloittaa elämässän yhtään mitään. Moni kamppailee nytkin sen ajatuksen kanssa, että sieltä se aurinko ja lämpö tuli, mutta kesäkunto ei... Ja ehkä helposti jäädään siihen ajatukseen, että no, sitten ensi kesänä, ehkä huomenna, ehkä myöhemmin. Puristellaan makkaroita peilin edessä ja surkutellaan kun ei mahduta viime kesän hellevaatteisiin... Otetaan siihen vielä ajatus siitä, että olenpas epäonnistunut, en saa koskaan mitään aikaiseksi. 

Kun ymmärtää sen, ettei aina voi olla täydellinen ja epäonnistumisenkin jälkeen pääsee jaloilleen, on paljon helpompi uskaltaa aloittaa jotain uutta. Moni myös luulee, että esimerkiksi personal trainerit, fitness/body kisaajat ovat jotain yli-ihmisiä, jotka eivät koskaan kärsi motivaation puutteesta, lipsu ruokavaliosta tai epäile itseään. Totuus on kuitenkin se, että meilläkin on ne omat taistelumme mitä vastaan taistelemme. Ja tässäkin helposti tullaan siihen epäonnistumisen pelkoon. 


On vaikea asettaa tavoitteita korkealla, koska pelkää sitä miten itse reagoi jos niitä ei saavutakaan. Mutta asian voi ajatella myös toisella tavalla; mitä sitten jos epäonnistuu. Jos on yrittänyt kaikkensa, tehnyt suuren määrän työtä ja tuleekin takapakkia, eihän sen tarvitse tarkoittaa sitä, että jos nyt et onnistunut, et onnistuisi koskaan. Aina ei saada niitä kirkkaimpia mitalleja, mutta kovalla työllä on palkintonsa. Tämä pätee moneen asiaan elämässä.

Joskus jopa eläminen pelottaa. Se että pitäisi heittäytyä ja uskoa siihen, että elämä kantaa. Mutta kannattaa muistaa, ettei mitään koskaan saa, jos ei uskalla heittäytyä ja ottaa joskus niitä riskejäkin. Kaikkiin elämän osiin ei ihminen voi vaikuttaa, mutta omaan ajattelutapaansa kylläkin. 


Kannattaa opetella ajatusmalli, missä enemmän miettii menevänsä jotakin kohti, kuin jostakin pois päin. Kun miettii mikä on tavoite tai välitavoite sekä miten hyvältä se tuntuisi saavuttaa, se motivoi jo paljon paremmin, kuin ajatus siitä, etten halua olla niin huono kuin viimeksi, en halua olla ylipainoinen, en sitä, enkä tätä. Mielummin ajattelee, että haluan olla hyvässä kunnossa, terve, tyytyväinen itseeni, saada sen kirkkaimman mitallin, mikä itsekullakin sitten se tavoite on. Menee mielummin sitä hyvää kohti, niinhän me kesääkin odotetaan. Mennään kohti lämpöä ja aurinko! 

Nauttikaa auringosta! Ja tähän loppuun vielä, ihanaa äitien päivää, varsinkin omalle rakkaalle äidilleni!



-Mira-


P.S. Käykää tykkäämässä mun Facebook -sivuista, löytyy täältä!

Hyvää naistenpäivää!

Me suomalaiset/Suomessa asuvat naiset olemme siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meille kansainvälinen naistenpäivä merkitsee lähinnä huomiota miehiltä, kukkia ja/tai suklaata. Kaikkialla ei naisten asema ole läheskään niin hyvä kuin Suomessa. 

Poimin muutamia kohtia Suomen YK-Liiton sivuilta:

"Monissa maissa naisiin ja tyttöihin kohdistuu laajaa syrjintää ja väkivaltaa heidän sukupuolensa vuoksi.

• Maailman naisista 35 % on kokenut joko fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa.
• Yli 64 miljoonaa tyttöä on avioitunut alaikäisenä, osa vasten tahtoaan.
• Yli puolet ihmiskaupan uhreista on tyttöjä ja naisia, heistä valtaosa päätyy seksi- tai pakkotyöhön.
• Maailmanlaajuisesti naisten palkka on yhä 60-80% miesten vastaavista tuloista, naiset myös tekevät huomattavan osan kaikesta palkattomasta työstä.
• Noin 70 % maailman köyhistä on naisia.
• Maailman omaisuudenhaltijoista naisia on vain 1 prosentti.
• Kolme neljästä maailman lukutaidottomasta on naisia.
• Vain joka viides maailman parlamentaarikoista on nainen.

Nämä synkät luvut osoittavat, että naisten oikeuksien saavuttamiseksi ja naisten aseman parantamiseksi on vielä paljon tehtävää."

Valitettava totuus on myös se, että naiset kohtaavat myös Suomessa väkivaltaa ja valitettavan usein oman kumppanin taholta. Kirjoitin taannoin oman tarinani asian tiimoilta ja sain todella paljon kiitosta siitä, että uskalsin kertoa avoimesti asiasta. Onneksi minulla oli voimia lähteä pois tuosta suhteesta, mutta valitettavan moni jää suhteeseen, missä toinen alistaa, käyttää henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa, uhkailee, kiristää, loukkaa ja pettää kumppaniaan. Kaikille näille naisille toivon suuresti voimia ja lohtua siitä, että on olemassa parempaa. Ne harvat hyvät hetket eivät ole jäämisen arvoisia.

Tähän loppuun voisin todeta jotain mitä olen joskus itse sanonut, minkä voin nykytilanteessani allekirjoittaa: "Kun rinnallasi on ihminen joka saa tuntemaan sinut kauniiksi, rakastetuksi ja naiselliseksi, sinulla on naistenpäivä joka ikinen päivä." Ja muistetaan myös se, että naista ei määritetä miehen tai parisuhteen kautta, eli jokaiselle itsenäislle sinkkunaisellekin voin sanoa:

Ihanaa naistenpäivää kaikille! 

Naistenpäivän pusut Sonjan kanssa! :*

Henkilökohtainen helvetti

Kun ihminen on neljättä viikkoa flunssassa, siltä se kyllä tuntuu, helvetiltä. Tätä flunssaa on nyt jatkunut siis näin pitkään ja tämän viikon olen joutunut ottamaan totaalista lepoa, jotta alkaisin parantumaan. Maanantaina sain lääkekuurin poskiontelontulehdukseen, joten pikkuhiljaa alkaa olo helpottamaan. Ainakin sen verran, että tänään tunsin oloni pitkästä aikaa edes lähes normaaliksi. 


En ole siis kohta neljään viikkoon voinut urheilla pätkääkään. Olo on sen mukainen. Tuntuu, että joka paikkaan sattuu koska en ole päässyt liikkumaan. Toinen mikä tuntuu, on se löysä olo mikä kropassa on. Ja hillitön itseinho. Tuntuu hassulta, yritän järkeillä, että ei tässä ole mitään katastrofia tapahtunut, mutta silti vain inhoan itseäni ja peilistä näkyy hirveä näky; lihava, kalpea, ruma. Vaikka mitä. :(

Onneksi on tämä kainalossa.

Kaipaan kovasti siis endorfiini annostani, eikä sitä suklaa liikunnan sijaan tuo. Ruokailut on menneet tällä ajalla vähän niin ja näin, on ollut hieman haasteellista sen suhteen, että saan syötyä. Kun mitään ei tee mieli. Paitsi välillä  tekee mieli sitten jotain herkkua. Niitä on tullut välillä syötyä ja omatunto soimaa ihan jäätävästi. 


Tämä viikko on siis mennyt peiton alla, nenäliinojen, kurkkupastillien ja Sonjan seurassa. Ja välillä on tullut itkut kun on niin paha olo, sekä fyysisesti ja henkisesti. Poden huonoa omatuntoa milloin mistäkin ja stressaan tekemättömiä töitä sekä treenaamattomia treenejä. 

Tämä pikku pötkylä on ollut ihana kainalokaveri sairastuvassa!

Ei auta, nyt yritän ajatella positiivisesti. Lumet on sulaneet ja sitten kun tervehdyn, päästään taas Sonjan kanssa tekemään pitkiä lenkkejä. Ja ehkä juoksulenkeille Rakkaan kanssa. Jos hän vielä kestää minua, sen verran olen hänelle kiukutellut viime aikoina. Vaikka järki sanoo, että tyhmiä juttuja, älä ole tuollainen, niin tunteet tekee täysin muuta. Yleensä kiukuttelen kenellekään tosi harvoin ja nyt on todella huono omatunto siitäkin. 


Onneksi olet kuitenkin kestänyt minua, tämä viikko varsinkin on ollut todella rankka. Ainakin minusta tuntuu, että olen ollut sinulle aivan kamala, anteeksi Rakas! Onneksi olen saanut rinnalleni niin hienon ihmisen kuin sinä. Olet ollut todella ymmärtäväinen ja minulle iso tuki! <3 

Ei muuta kuin eteen päin ja toivotaan, että ensi viikko on jo ihan erilainen! 


Pysykäähän terveinä!! 



-Mira-